Tarvikkeet piirilevyn tekemiseen

Akkuvesi on hyvä vaihtoehto hanavedelle. Jos hanavedessä on kalkkia ja muita ”epäpuhtauksia”, jotka saattaisi haitata piirilevyjen valmistusta.

Joten pulveri ja pieninä rakeina tulleet kuparin syövytykseen sopiva natriumpersulfaatti ja piirilevyn kehittämiseen UV-valotuksen jälkeen tarkoitetun lipeän liuotin akkuveteen.

Lipeä eli natriumhydroksidia piirilevyjen kehitykseen UV-valotuksen jälkeen. Sai sopivasti 10g pusseihin pakattuna.

Joissa oli myös sekoitussuhde veteen kerrottuna. Eli yhteen litraan vettä kuvassa näkyvä pussillinen lipeää takaa oikean pitoisuuden lipeälle piirilevyjen kehitykseen UV-valotuksen jälkeen.

Ohjeeksi vielä voisi sanoa, että lipeä kannattaa liuottaa jossain lasi/muoviastiassa olevaan veteen. Ei niin, että kaataisi veden lipeän päälle astiassa. Joka saattaa aiheuttaa pahimmillaan äkäisiä kemiallisia reaktioita. Tämä opetettiin joskus kaikkien aineiden annostelussa toisiin aineisiin koulun kemiantunneilla. Jolle on myös muistisääntö meri ei mahdu pulloon, mutta pullon sisältö mahtuu.

Suojalasit ja kumihanskat on myös hyvä turvavaruste. Lipeä kykenee tekemään tuhoa silmille helposti eikä se ihollakaan hyvää tee. Puhumattakaan jos sitä joutuu hengitysteihin tai niellyksi.

Happo eli natriumpersulfaatti kuparin syövyttämiseen piirilevyltä lipeässä kehittämisen jälkeen.

Tätä sai ostaa eri suuruisina määrinä myös. Itse ostin 500g, joka riittää 2,5 litraan happoa.
Josta tein kumminkin vain yhden litran kerrallaan, josta voi annostella happoa tarpeen mukaan.
Sekoitus veteen kannattaa tehdä periaatteella meri ei mahdu pulloon, mutta pullon sisältö mahtuu mereen. Eli esimerkiksi yhteen litraan vettä kannattaa liuottaa 200g natriumperhydroksidia. Ei niin, että kaataisi natriumperhydroksidin astiaan ja veden päälle. Siitä saattaisi seurata äkäisiä kemiallisia reaktiota.

Myös tämän aineen kanssa luonnollisesti kannattaa olla varovainen. Aine ei tee hyvää silmille eikä iholle, kuten ei myöskään joutuessaan hengitysteihin tai niellyksi. Joten suojalasit ja kumihanskat on hyvä turvavaruste natriumpersulfaattia käsitellessä.

Säilytysastiat natriumperhydroksidin ja Natriumhydroksidin eli hapon ja lipeän käsittelyyn ja säilyttämiseen.

Eli kumihanskojen takana olevat pakastemuovirasiat on varattu piirilevyn kehittämiseen lipeälle ja kuparin syövyttämiseen sen jälkeen.

Itse lipeä ja happo on sekoitettu yhden litran lasisiin hillo, suolakurkku jne. Säilömiseen tarkoitettuihin purkkeihin. Ja purkit vielä valkoisiin punaisella kannella oleviin astioihin.
Siltä varalta, että lasipurkit hajoaa tai vuotaa.

Takana näkyvät yhden litran akkuvesipullot on taas käytetyn lipeän ja hapon säilytykseen.
Joista toiset kaksi on varattu vielä uudelleen käytettävälle lipeälle ja hapolle. Ja toiset kaksi jätteeksi muuttuneelle lipeälle ja hapolle, kun niistä on teho jo mennyt. Näin ollen jätelipeä ja happo on helppo viedä pulloissa asian mukaiseen hävitykseen jätepisteelle.

Suojalasit UV-suojauksella. Eli lipeän ja hapon roiskesuojauksen lisäksi piirilevyjen UV-valo valotusvaiheessa silmille saa UV-suojauksenkin. Vaikka UV-valon turhaa katsomista nyt kannattaa muutenkin välttää.

Internetistä löytyi piirilevyn leikkaamiseen monenlaista vaihtoehtoa, kuten lasiveitsi, kaakelileikkuri, rautasaha, peltisakset, lehtisaha jne. Itsellä oli rautasaha, lähinnä askartelukäyttöön tarkoitettu sähkömoottorilla toimiva lehtisaha, johon ei ollut metalliin pystyviä teriä. Sekä monitoimityökalu, joka näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

Ja lopulta tuolla monitoimityökalulla, jossa siis terä tekee pientä noin 1-2 asteen kokoista edestakaista liikettä. Niin kyseinen työkalu leikkasi kuvassa näkyviä valoherkkiä sinisiä piirilevyaihioita hyvin. Teränä on metalliin ja puuhun pystyvä pieni hampainen terä.

Lisäksi tietty puristin, jolla piirilevyt sai pysymään hyvin paikalla. Sekä hengityssuojain, koska piirilevyjen leikkaamisesta syntyi lasikuidusta pölyä. Jota nyt ei kannata vapaaehtoisesti henkeensä vetää.

Filmikalvot UV-valotukseen joihin KiCadilla tehdyt piirilevyn foliopuolen kuvat valotetaan valoherkille piirilevyaihioille. Kokeilin kahta eri kalvonvalmistajan kalvoja, jotka molemmat soveltui mustesuihkutulostukseen. Toisen kalvon pitäisi toimia myös lasertulostuksessa. Mutta itsellä ei lasertulostinta ole, joten ei tullut kokeiltua.

Tulostamisessa täytyy vain huomioida, että tulostaa kuvan kalvon sille puolelle, johon muste tarttuu. Kuvassa näkee oikeassa alareunassa, että kokeiluissa kuva on tullut tulostettua väärälle puolelle. Eli muste on levinnyt miten sattuu. Mutta se ei haittaa, koska kalvon voi pyyhkiä helposti puhtaaksi. Sillä muste ei kovin hyvin tartu väärälle puolelle, käytännössä ei ollenkaan.

Lopulta olikin valmiina parin piirilevy kokeilun aihiot ja filmikalvot.

Ja jotta piirilevyt ja kalvot saisi tiiviisti toisiaan vasten ja UV-valotukselle paremman mahdollisuuden onnistua. Niin tarvitaan vielä läpinäkyviä tavallisia lasilevyjä.

Lopuksi vielä tarvitaan se UV-uuni, joka on itse asiassa rakennekynsien tekemiseen alun perin tehty.

Mutta koska sellaisen sai Ebaysta halvalla, niin tilasin sen sieltä piirilevyjen valottamiseen.

Olisi varmaan voinut valmistaa itsekin tuollaisen UV-valotuslaitteen. Mutta noin 15-20e hinta postikuluineen Suomeen oli niin halpa hinta. Että ostin valmiina tällä kertaa.