Suunnitelma prototyypistä alkaen

Ensimmäinen protyyppi

Ensimmäinen prototyyppihän tuli tehtyä ihan vaan pelkälle koekytkentälevylle. Eli tuollaiselle reikälevylle, jota voi ostaa mistä tahansa hyvin varustellusta elektroniikkakomponentteja myyvistä liikkeistä.

Ja kuten voi huomata protyyppi ei ole se kovin käytännöllisin versio. Ja tätä tehdessä oli aluksi tarkoitus päästä helpolla. Ja tehdä tästä koko systeemistä pelkälle reikälevylle tehtävä systeemi. Mutta sitten aikani noita johtoja ledeille tinatessani ajatus valmiista siististä piirilevystä, jossa olisi ledeille oikeeseen muotoon tehty ledikaari jne. Alkoi tuntua fiksulta idealta.

Tästä olisi voinut tulla ongelma kun tiesin kuinka huonoa jälkeä Dalo-kynällä saa aikaiseksi piirilevyä käsin piirtäessä syövytystä varten, mutta lopulta apu löytyi internetistä.

Reikälevystä kunnolliseen piirilevyyn

Netistä sattui löytymään piirilevyjen tekemiseen paremmin perehtynyt harrastaja. Joka innostui suunnittelemaan ja valmistamaan minulle oikein kunnon piirilevyn hänelle lähettämieni sähkökuvien perusteella. Laitankin tähän kuvan piirilevyn foliopuolelta, joka kertoo varmaan enemmän minkä laatuisia piirilevyjä hän saa aikaiseksi. Klikkaa kuvaa niin saat isomman kuvan.

Tämä piirilevymalli on kolmas versio, joka sopii helposti saatavilla olevaan kestävään koteloon. Ensimmäiset kaksi piirilevymallia kun eivät oikein tahtoneet sopia mihinkään koteloon.

Opit mitä kannattaa ottaa huomioon piirilevyä suunnitellessa

Eli ensimmäinen oppi on se mihin teet laitetta, johon tulee piirilevy. Niin kannattaa ensin tutkia mahdolliset kotelomallit, joihin piirilevyn aikoo laittaa. Ja tehdä piirilevy sen mukaan. Siinä säästää aikaa.

Toinen oppi on tehdä piirilevystä heti saman tien semmoinen, että sen kytkentöjä tarvitsisi muuttaa mahdollisimman vähän. Tämä on varmaan aika hankalaa jos laitetta aikoo kehittää ja parannella. Mutta helpot virheet kannattaa yrittää poimia pois.

Eli omat helpot virheet oli jättää ensinmäisestä syövytetystä piirilevystä pois kaikki suojaukset, jotka olisi hyvä olla olemassa. Kuten esim. Sulakkeet, ylijännitesuojaus ja väärinpäin kytkennän jännitelähteeseen estävän diodin. No nyt niitä joutui sitten sovittelee noille kahdelle seuraavalle piirilevymallille. Kun nuo olisi voinut tehdä jo ensimmäisessä piirilevymallissa, joka seuraavassa kuvassa.

Kolmas oppi oli liian monen toiminnon yrittäminen samaan laitteeseen. Eli kuten varmaan huomasit ensimmäisen prototyypin kuvasta ylempänä siinä olevat 4kpl ylimääräisiä ledejä.

Niiden oli tarkoitus toimia niin sanottuna vaihtovalona. Jotka syttyisi moottorin kierrosluvun mukaan. Eli kun kaikki ledit on syttyneet niin vaihdetaan vaihde isompaan. Tämä homma osoittautui hankalaksi toteuttaa ohjelmallisesti, että sähköisesti. Eli ongelmia tuli kierrosluvun lukemisesta sähköisesti, että ohjelmassa kyseisen toiminnon vaativan päivityksen tekeminen itse lambda-anturin lukemisen ohella. Joten tämä vaihtovalo-ominaisuus karsiutui aika alkumetreillä pois. Toki tuon vaihtovalon pystyy tekemään erillisenä laitteena. Mutta se on oma projektinsa.

Yhteenveto

Lopulta onnistui piirilevymalli, johon tuli onnistuneesti lisättyä kaikki tarpeellinen, mitä jäi uupumaan edeltävistä piirilevyistä.

Eli yhteenvetona kannattaa tosiaan valita heti sopiva kotelo johon laite tulee. Ja piirtää ensialkuun mahdollisimman järkevä sähkökuva tehtävästä laitteesta. Sillä tavalla itse rautapuolen ensimetrien suunnittelussa pääsee helpommalla.

Ja kannattaa miettiä mitä kaikkia toimintoja kannattaa laitteeseen yrittää saada samalla kertaa. Ja mitä kannattaa tiputtaa kättelyssä pois, jotta laitteen suunnittelu ei kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Tai näin itse uskoisin. Eli tästä pääsee sananlaskuun hyvin suunniteltu asia on jo puoliksi tehty.

Copyright <> jyrki.k(at)innopultti.fi <> Päivitetty: 7.3.2004